Miksi sädehoitoa annetaan rintasyövän jälkeen?
Sädehoito on olennainen osa rintasyövän liitännäishoitoa. Se on tehokas, turvallinen, kivuton ja useimmiten hyvin siedetty hoitomuoto. Hoito vähentää syövän uusiutumisen riskiä ja parantaa pitkäaikaista ennustetta. Tutkimusnäyttö on vahvaa: sädehoidon avulla voidaan merkittävästi pienentää paikallisten uusintakasvainten todennäköisyyttä ja vähentää myös rintasyöpäkuolleisuutta.
Sädehoidon tarve arvioidaan yksilöllisesti, mutta erityisesti sitä suositellaan seuraavissa tilanteissa:
- rinta on hoidettu säästävällä leikkauksella
- kasvain on ollut kookas, vaikka koko rinta olisi poistettu
- syöpä on levinnyt kainalon imusolmukkeisiin
- potilas on nuori, jolloin uusiutumisriski on lähtökohtaisesti korkeampi
Sädehoitoa voidaan antaa myös imusolmukealueille, kuten kainaloon, soliskuoppaan tai rintalastan viereisille imusolmukkeille. Näin voidaan varmistaa, että mahdollisesti piiloon jääneet syöpäsolut saavat riittävän hoitoannoksen.
Sädehoitoa käytetään sekä parantavana (kuratiivisena) että oireita lievittävänä (palliatiivisena) hoitona. Rintasyövässä kyse on useimmiten kuratiivisesta liitännäishoidosta, jonka tavoitteena on parantaa potilaan mahdollisuuksia pysyä syövästä vapaana pitkällä aikavälillä.
Rintasyöpäpotilaan sädehoidon kesto ja hoito-ohjelma
Sädehoito perustuu siihen, että se vahingoittaa solujen perimää. Nopeasti jakautuvat syöpäsolut ovat herkempiä säteilyn vaikutuksille kuin suurin osa terveistä soluista, minkä vuoksi syöpäkasvain saadaan tuhottua ja terve kudos ehtii toipua. Siksi sädehoito pyritään antamaan tiiviinä sarjahoitona ilman pidempiä taukoja.
Käytännössä sädehoito toteutetaan yleensä pieninä kerta-annoksina, 15–30 hoitokerran sarjana, joka annetaan arkipäivisin usean viikon aikana. Hoitokertojen tarkka määrä riippuu kasvaimen ominaisuuksista, leikkaustavasta ja potilaan yleisestä terveydentilasta.
Uusimpien tutkimusten perusteella myös lyhyemmät hoito-ohjelmat voivat olla yhtä tehokkaita, mikä tekee hoidosta potilaalle kevyemmän kokonaisuuden. Yksi sädehoitokäynti kestää yleensä kokonaisuudessaan noin 10–20 minuuttia.
Sädehoidon kulku vaihe vaiheelta
Alkuvaiheessa hoitoon meno voi tuntua jännittävältä, mikä on täysin luonnollista.
Ulkoisessa sädehoidossa hoito toteutetaan lineaarikiihdyttimellä, käyttäen korkeaenergistä ionisoivaa säteilyä. Säteily on näkymätöntä ja sitä ei voi tuntea. Voimakas säteilyenergia tuhoaa erityisesti jakautumisvaiheessa olevia soluja vaurioittamalla niiden rakenteita.
Ennen varsinaisten hoitojen alkua tehdään niin sanottu suunnittelukäynti. Siihen sisältyy tarkka kuvantaminen, jonka avulla laaditaan yksilöllinen sädehoitosuunnitelma. Hoidon suunnittelussa käytetään tietokonetomografiaa (CT) ja muita kuvantamismenetelmiä. Näiden avulla määritellään sädekeilojen tarkat kulmat ja syvyys.
Potilaan iholle voidaan merkitä pieniä merkkejä, jotka auttavat varmistamaan, että säteet kohdistuvat täsmälleen samaan paikkaan jokaisella hoitokerralla. Jotkut yksiköt suosivat pieniä tatuoituja pisteitä, toisissa yksiköissä käytetään tussimerkkauksia. Näiden merkkien ansiosta asento sädehoitotilanteessa on aina sama ja säteet osuvat jokaisella hoitokerralla täsmälleen oikeaan kohtaan.
”Omalla kohdallani hoitavassa yksikössä oli käytössä tussimerkkaukset. Koko rintakehäni lähes kaulaan saakka oli ruudutettu ja tärkeimmät paikat peitettiin teipeillä, jotta merkit pysyisivät koko hoidon ajan. Merkkauksia vahvistettiin aina tarpeen vaatiessa.
Viimeisen hoitokerran jälkeen kävin vielä sairaanhoitajan vastaanotolla hoidattamassa palanutta, sädehoidettua aluetta ja samalla sairaanhoitaja pyyhki kaikki merkinnät pois. Tilanne oli niin helpottava myös siksi, että hoidot olivat nyt tällä erää tässä, että itkin vuolaasti koko hoitotapaamisen ajan ja taisi hoitajakin olla hiukan liikuttunut, sillä olin ollut hänen vakioasiakkaansa lähes 6 viikon ajan.”
Hoitojen aikana potilas tuetaan asentoon, jossa on tarkoitus olla liikkumatta hoidon ajan. Asentoa voidaan tarvittaessa tukea erikoisvalmisteisilla tyynyillä. Kädet tuetaan pään taakse.
Jos kainalon imusolmukkeita on poistettu, voi asento tuntua kiristävältä ja epämiellyttävältä. Tämän vuoksi on tärkeää tehdä säännöllisesti leikkauksen jälkeen fysioterapeutin antamat liikeharjoitukset, jotta käden ja kainalon liikeradat palautuvat ennen sädehoitoa.
Sädehoitotilanteessa hoitohuoneessa ollaan yksin, mutta röntgenhoitajat seuraavat hoitoa viereisestä tilasta ja saavat tarvittaessa yhteyden hoitohuoneeseen mikrofonin kautta. Usein on myös mahdollista kuunnella radiota tai musiikkia, mikä voi helpottaa rentoutumista sädehoidon aikana.
Hoitojakson aikana vointia ja hoidosta aiheutuvia sivuvaikutuksia seurataan tarkasti. Tarvittaessa röntgenhoitaja saa lääkäriltä ohjeet jatkotoimenpiteitä varten tai potilas ohjataan lääkärin vastaanotolle.
Turvallisuus ja sädehoidon kohdistus
Sädehoitosuunnitelmassa määritellään paitsi kasvaimen alue myös läheiset, terveet kudokset, joille asetetaan tarkat annosrajat. Säteet suunnataan useasta eri kulmasta, jolloin kasvain saa riittävän annoksen, mutta ympäröivien kudosten kuormitus pysyy mahdollisimman vähäisenä. Näin minimoidaan sydämen, keuhkojen ja muiden tärkeiden elinten saama sädekuormitus.
Modernien kuvantamis- ja annossuunnittelutekniikoiden avulla sädehoidon tarkkuus on parantunut merkittävästi, ja haittavaikutusten riski on pienempi kuin aiemmin.
Hengitystahdistettu sädehoito
Joissakin tapauksissa sädehoito toteutetaan hengitystahdistettuna (DIBH, deep inspiration breath hold). Siinä keuhkot vedetään täyteen ilmaa ja pidätetään hengitystä lyhyesti säteilyannoksen ajan. Tämä laajentaa keuhkoja ja siirtää sydäntä kauemmaksi rintakehän etuseinästä, jolloin sydämen ja keuhkojen saama sädeannos pienenee. Tekniikkaa käytetään erityisesti silloin, kun sädetetään vasenta rintaa eli sydämen puolta. Tämä yksinkertainen tekniikka suojaa sydäntä ja keuhkoja tehokkaasti ja parantaa hoidon turvallisuutta.
Hengityksen pidättämistä harjoitellaan jo ennen hoitojen alkua suunnittelukäynnillä, ja tarvittaessa sitä voidaan harjoitella myös hoitokäynnin aikana. Hengityspidätys kestää yleensä 20–60 sekuntia kerrallaan ja onnistuu useimmilta ilman ongelmia. Jos tekniikka ei onnistu tai siitä ei ole arvioitua hyötyä, sädehoito voidaan toteuttaa myös normaalilla hengityksellä vaarantamatta hoidon turvallisuutta tai tehoa.
Sädehoidon yleisimmät haittavaikutukset
Sädehoito on yleensä hyvin siedetty hoitomuoto, mutta koska se vaikuttaa myös terveisiin soluihin, voi sen aikana tai pian sen jälkeen ilmaantua haittavaikutuksia. Ne ilmenevät vain sillä alueella, johon säteily kohdistetaan, eivätkä vaikuta muuhun elimistöön. Oireiden voimakkuus vaihtelee yksilöllisesti ja riippuu muun muassa annoksesta, hoitoalueesta ja potilaan muista sairauksista.
Kehittyneillä sädehoitotekniikoilla ja annossuunnittelulla voidaan korkeasta sädeannoksesta huolimatta minimoida ympäröivien terveiden kudosten sädeannosta. Useimpia haittavaikutuksia voidaan nykyään ehkäistä ja hoitaa tehokkaasti.
Osa haitoista ilmenee jo hoitojakson aikana, mutta monet tulevat esiin vasta kuukausien tai vuosien kuluttua. Sivuvaikutusten määrä ja voimakkuus vaihtelevat yksilöllisesti.
Ihannetilanteessa kasvain saa riittävän sädeannoksen ja terve kudos vain sen verran, että se pystyy korjaamaan itseään. Koska eri kudoksilla on erilainen sädeherkkyys, hoitosuunnittelussa hyödynnetään tarkkaa tietoa niiden sietokyvystä. Sädehoidosta johtuvat haitat ovat useimmiten vähäisiä, ja hoito joudutaan harvoin keskeyttämään niiden vuoksi.
Varhaiset haittavaikutukset ja ihon reaktiot
Varhaiset haittavaikutukset ilmaantuvat hoitojakson aikana tai pian sen päättymisen jälkeen. Ne ovat yleensä ohimeneviä ja helpottavat muutamassa viikossa.
Iho-oireet ovat rintasyövän sädehoidon tavallisimpia haittavaikutuksia. Ne alkavat usein lievinä muutoksina jo 1–3 viikon sisällä hoidon aloituksesta. Tyypillisiä oireita ovat punoitus, ihon herkkyys, turvotus ja kutina. Joillakin potilailla voi esiintyä kipua.
Hoidon jatkuessa iho voi tummua, kiristyä ja hilseillä. Myöhemmässä vaiheessa (4–5 viikon kohdalla) voi ilmaantua rakkuloita, ihon rikkoutumista ja kudosnesteen tihkumista. Pahimmillaan oireet voivat muistuttaa palovammaa, mutta näin voimakas reaktio on harvinainen. Useimmilla iho alkaa parantua jo 2–4 viikossa hoidon päättymisestä ja normalisoituu yleensä kuukauden kuluessa.
Jos ihoalue on kipea, voidaan sitä hoitaa kipulääkkeillä ja puuduttavalla geelillä. Mainitse kivusta ja muista oireista aina hoitajille. Hoitohenkilökunta neuvoo ja opastaa ihonhoidosta sädehoitojakson aikana.
Ihonhoito sädehoitojakson aikana ja sen jälkeen
Ihon pesu
Iho kannattaa pestä haalealla vedellä ja kuivata varovasti taputtelemalla, ei hankaamalla.
Perusvoiteen käyttö
Kevyt ja hajusteeton perusvoide rauhoittaa ihoa. Voidetta voi käyttää säännöllisesti, mutta ei hoitopäivinä ennen sädehoitoa.
Aurinko ja sauna
Iho kannattaa suojata auringolta ja välttää kuumia löylyjä. Saunassa voi käyttää esimerkiksi kosteaa froteepyyhettä. Sädealue pysyy herkempänä myös tulevina vuosina, joten muista suojautua auringolta.
Vaatetus
Ilmavat ja hankaamattomat vaatteet tuntuvat mukavimmilta. Myös ilmakylvyt helpottavat oloa.
Ihon rauhoittaminen
Jos iho ärtyy, apuna voidaan käyttää esimerkiksi kevyttä kortisonivoidetta, keittosuolahauteita tai silikonivaahtolevyjä hoitoyksikön ohjeiden mukaisesti.
Saippuat ja hajusteet
Ärtynyttä ihoa kannattaa hoitaa hellävaraisesti, joten saippuat, deodorantit ja hajusteet on hyvä jättää pois, kunnes iho on rauhoittunut.
Ohjeet ihon suojaamisesta pätevät sekä sädehoitojakson että toipumisen aikana.
Keittosuolahauteiden käyttö ärtyneelle iholle
Keittosuolahauteet voivat helpottaa ihon kirvelyä ja nopeuttaa paranemista. Keittosuola- eli natrium chlorid – liuosta voi ostaa valmiina apteekista, 100 ml:n pullossa tai valmistaa itse kotona.
Kotitekoinen liuos: lisää 1 litraan vettä 1 rkl suolaa, keitä vesi ja jäähdytä ennen käyttöä.
- Kastele sidetaitokset keittosuolaliuoksessa.
- Pidä taitoksia hoidettavalla ihoalueella vähintään 15 minuuttia, kahdesti päivässä.
- Anna ihon kuivua hauteen jälkeen.
- Levitä perusvoidetta kuivuneelle iholle.
- Jatka hoitoa yleensä 2–3 päivää, minkä jälkeen ihon kunto arvioidaan hoitoyksikössä.
Jos iho on kutiava, rakkuloilla, rikki tai on kuumetta, asiasta on mainittava viipymättä hoitohenkilökunnalle, sillä kyseessä saattaa olla hoitoa vaativa tulehdus.
Väsymys sädehoidon aikana ja keinoja sen hallintaan
Monet potilaat kokevat hoitojen aikana väsymystä, joka voi tuntua voimattomuutena tai uupumuksena. Väsymys helpottaa vähitellen sädehoidon jälkeen. Syytä uupumukseen ja väsymykseen ei ole pystytty täysin selvittämään ja sen mekanismi on edelleen tuntematon. Taustalla voivat olla itse syöpäsairaus, leikkauksesta toipuminen, toistuvat hoitomatkat tai psyykkinen kuormitus.
Tutkimusten mukaan sekä kevyt kestävyysliikunta että lihaskuntoharjoittelu voivat vähentää väsymystä. Myös ulkoilu, riittävä uni ja terveellinen ravinto tukevat jaksamista. Onkin suositeltavaa pitää yllä fyysistä aktiivisuutta ja harrastaa liikuntaa voinnin sallimissa rajoissa myös sädehoitojakson aikana.
Joskus väsymyksen taustalla voi olla esimerkiksi anemia tai tulehdus, jolloin syy selvitetään lääkärin avulla.
”Omalla kohdallani sädehoitojakson aikainen uupumus oli lähes lamaannuttavaa. Sain sädehoitoa 25 + 5 kertaa. Ne viikot muistan vain syöneeni, nukkuneeni ja käyneeni sädehoidoissa.”
Muut varhaiset haittavaikutukset
Sädehoito voi aiheuttaa kudosten turvotusta ja kiristävää tunnetta rinnassa tai kainalossa. Rinta voi tuntua tiiviimmältä ja kovemmalta. Toisin kuin solunsalpaajat, rintakehän sädehoito ei yleensä aiheuta pahoinvointia tai hiustenlähtöä.
Joskus sädehoitoa annetaan yhdessä solunsalpaajahoidon kanssa. Tällöin haittavaikutukset voivat olla voimakkaampia, koska kudokset kuormittuvat kahdesta eri hoitomuodosta samanaikaisesti. Hoitohenkilökunta seuraa vointia tarkasti ja antaa ohjeet oireiden hallintaan.
Sädehoidon myöhäisvaikutukset ja pitkäaikaiset riskit
Koska syövän hoidossa käytetään yleensä useampaa hoitomenetelmää, on yksinomaan sädehoidon aiheuttamien haittojen arviointi haasteellista.
Myöhäisvaikutukset ilmenevät kuukausien tai vuosien kuluttua. Ne riippuvat hoitoalueesta, annoksesta ja yksilöllisestä sädeherkkyydestä. Useimmiten vaikutukset ovat lieviä, mutta joskus ne voivat heikentää elämänlaatua pidempään.
Sädehoito rinnan alueelle saattaa myöhemmin aiheuttaa sädereaktion ympäröivissä pehmytkudoksissa, kuten rasva-, lihas-, keuhko- tai hermokudoksessa. Iholla voi tapahtua muutoksia, arpeutumista ja ihon paksuuntumista vielä kuukausia hoidon päätyttyä.
Rintasyöpäpotilaalle oleellisia ovat lähinnä rintaontelon elinten myöhäishaitat.
Sädehoidon vaikutukset keuhkoihin
Lievästä henkitorven tai keuhkoputkien ärsytyksestä johtuvaa yskänärsytystä saattaa esiintyä jo sädehoitojakson aikana. Koska osa keuhkokudoksesta saa väistämättä säteilyä, voi syntyä viivästynyt keuhkotulehdus eli sädepneumoniitti. Oireita ovat kuiva yskä, lievä lämmön nousu, rintakipu ja rasituksessa ilmenevä hengenahdistus. Ne ilmaantuvat yleensä 1–6 kuukauden kuluessa hoidon päättymisestä. Mikäli tämän kaltaisia oireita ilmaantuu, on otettava viipymättä yhteyttä lääkäriin.
Rintasyöpäpotilailla keuhkotulehdus on harvinainen ja sitä esiintyy alle 5 prosentilla sädehoitoa saaneista rintasyöpäpotilaista. Oikealla hoidolla tila paranee yleensä nopeasti, oireet häviävät kokonaan eikä sädepneumoniitista jää pysyviä muutoksia. Harvoin voi kehittyä laajempi arpeutuminen eli keuhkofibroosi.
Sädehoidon vaikutukset sydämeen
Jos hoito kohdistuu sydämen läheisyyteen, sydän voi saada säteilyä. Pitkällä aikavälillä tämä voi lisätä sydän- ja verisuonisairauksien riskiä. Nykyään riski on huomattavasti pienempi, sillä sydäntä suojataan tarkalla annossuunnittelulla ja hengityksen pidättämiseen perustuvilla tekniikoilla, jotka siirtävät sydäntä kauemmas säteilyalueesta.
Sädehoidon vaikutukset lymfaturvotukseen
Kun kainalon imusolmukkeita on poistettu ja alue saa myös sädehoitoa, voi käsivarteen kertyä nestettä. Tätä kutsutaan lymfaturvotukseksi. Sen oireita ovat turvotus, painon tunne ja liikerajoitus. Lymfaturvotusta hoidetaan tukihihoilla ja -käsineillä sekä fysioterapeutin ohjaamalla lymfaterapialla. Varhainen hoito ehkäisee turvotuksen pahenemista.
Hermovauriot ja muut harvinaiset haitat
Erittäin harvinaisia rintasyövä sädehoidossa, mutta mahdollisia erityisesti soliskuopan imusolmukkeita hoidettaessa. Hermovauriot voivat kehittyä vasta vuosien kuluttua. Riski kasvaa, jos potilas on saanut hermostoon vaikuttavaa solunsalpaaja- eli sytostaattihoitoa.
Hermovaurio voi aiheuttaa kipua, tunnottomuutta tai lihasheikkoutta. Valitettavasti syntynyttä vauriota ei voida parantaa, joten paras keino on ennaltaehkäisy tarkalla hoidon suunnittelulla.
Yhteenveto – Mitä sädehoidosta kannattaa muistaa
Sädehoito on yksi yleisimmistä syövän hoitomuodoista, ja noin puolet syöpäpotilaista saa sitä jossakin vaiheessa sairautensa hoitoa. Pitkä kokemus ja teknologian kehitys ovat tehneet siitä turvallisen ja tehokkaan hoidon myös rintasyövässä.
Sädehoito on tehokas ja useimmiten hyvin siedetty hoitomuoto, jonka avulla voidaan pienentää rintasyövän uusiutumisriskiä ja parantaa hoitotuloksia. Hoito on paikallishoitoa, ja siitä aiheutuvat haitat ilmenevät vain sädetetylle alueelle, poikkeuksena väsymys ja uupumus, jotka voivat tuntua koko kehossa. Osa haitoista ilmaantuu jo sädehoitojakson aikana, kun taas osa voi kehittyä hitaammin vuosien kuluessa.
Varhaiset haittavaikutukset, kuten iho-oireet ja väsymys, ovat tavallisia mutta tavallisesti ohimeneviä ja hallittavissa hyvällä itsehoidolla sekä hoitohenkilökunnan tuella. Myöhäisvaikutukset ovat nykytekniikoilla harvinaisia, sillä sydäntä ja keuhkoja pystytään suojaamaan aiempaa tehokkaammin.
Sädehoidon aikana on suositeltavaa jatkaa mahdollisimman normaalia ja aktiivista elämää. Liikunta ja ulkoilu virkistävät sekä mieltä että kehoa, auttavat toipumisessa ja lievittävät väsymystä. Jos hoidon aikana tai sen jälkeen ilmenee huolta aiheuttavia oireita, niistä kannattaa aina keskustella hoitohenkilökunnan kanssa, apua ja tukea on tarjolla jokaisessa vaiheessa.
