Mitä resilienssillä tarkoitetaan?
Resilienssi on sana, jota käytetään paljon. Arjessa sillä tarkoitetaan usein ihmistä, joka kestää, selviytyy ja jatkaa eteenpäin vaikeuksista huolimatta. Tällainen kuva resilienssistä voi olla rintasyöpään sairastuneelle raskas. Se voi luoda tunteen, että pitäisi olla vahva silloinkin, kun kaikki voimat ovat jo käytössä.
Psykologisesti resilienssi tarkoittaa jotain muuta. Se tarkoittaa kykyä palautua, joustaa ja sopeutua tilanteisiin, jotka ylittävät tavalliset selviytymiskeinot. Se ei ole ominaisuus, joka joko on tai puuttuu. Se on prosessi, joka muuttuu elämäntilanteen, voimavarojen ja tuen mukaan.
Resilienssi ei ole sitä, että jaksaa yksin. Se on sitä, että keho ja mieli löytävät keinon jatkaa, vaikka välillä tarvitaan taukoja, tukea ja lepoa.
Voikukat ja sinivuokot, molemmat ovat ok
Moni on kuullut vertauksen voikukista ja sinivuokoista. Voikukka kasvaa asfaltin läpi, kestää kuivuutta ja selviää lähes missä tahansa. Sinivuokko taas tarvitsee pehmeän maan, varjoa ja rauhaa. Molemmat ovat elinvoimaisia, mutta eri tavalla.
Rintasyövän kohdanneet vertaavat itseään usein toisiin. Joku näyttää selviävän nopeasti ja jatkaa esimerkiksi töissä hoidoista huolimatta. Toinen vetäytyy, väsyy ja tarvitsee paljon tukea. On helppo ajatella, että vain voikukan kaltainen selviytyminen on oikeaa resilienssiä.
Todellisuudessa molemmat ovat resilienssiä. Resilienssi ei näy ulospäin samalla tavalla kaikilla. Toiselle se on aktiivisuutta, toiselle hidastamista. Toiselle puhumista, toiselle hiljaisuutta. Molemmat ovat oikein.
Tärkeää ei ole se, miten selviydyt verrattuna muihin, vaan se, mikä auttaa juuri sinua pysymään hetkessä kiinni omalla tavallasi.
Resilienssi on muuttuva voimavara
Resilienssi ei ole pysyvä ominaisuus. Se vaihtelee elämänvaiheiden mukaan. On aikoja, jolloin ihminen kestää paljon, ja aikoja, jolloin pienikin muutos vie voimat.
Rintasyöpädiagnoosi ja hoidot kuluttavat sekä fyysisiä että psyykkisiä voimavaroja. Se, mikä ennen tuntui helpolta, voi nyt olla liikaa. Tämä ei tarkoita, että resilienssi olisi kadonnut. Se tarkoittaa, että voimavarat ovat käytössä muualla.
Moni huomaa, että resilienssi palaa eri muodossa. Se ei ole enää suorittamista, vaan kykyä sanoa ei. Se ei ole sinnittelyä, vaan lupa levätä. Se ei ole selviytymistä yksin, vaan avun pyytämistä ajoissa.
Sisäinen ja ulkoinen resilienssi
Resilienssi rakentuu sekä sisäisistä että ulkoisista tekijöistä. Sisäinen resilienssi tarkoittaa kykyä tunnistaa omia rajoja, säädellä tunteita ja antaa itselle tilaa. Se ei ole positiivista ajattelua, vaan realistista suhtautumista omaan tilanteeseen.
Ulkoinen resilienssi taas syntyy ympäristöstä. Siihen kuuluvat:
- turvalliset ihmissuhteet
- arjen ennakoitavuus
- riittävä tuki hoitopolulla
- mahdollisuus levätä ja palautua
- kokemus siitä, ettei ole yksin
Ilman ulkoista resilienssiä sisäinen resilienssi harvoin riittää. Ihmistä ei ole rakennettu selviytymään yksin vakavista kriiseistä. Siksi tuen vastaanottaminen ei ole heikkoutta, vaan osa selviytymistä.
Miksi myös avun vastaanottaminen on osa resilienssiä?
Moni rintasyöpään sairastunut kokee ristiriitaisia tunteita pyytäessään apua. Ajatellaan, että pitäisi pärjätä itse, jotta ei kuormita muita. Tämä ajatus on inhimillinen, mutta se ei tue toipumista.
Avun vastaanottaminen on resilienssiä siksi, että se suojaa hermostoa. Kun joku toinen auttaa, keho saa viestin, ettei ole yksin. Tämä rauhoittaa stressijärjestelmää ja edesauttaa palautumista.
Resilienssi ei ole sitä, että kestää enemmän kuin jaksaa. Se on sitä, että tunnistaa, milloin tarvitsee tukea ja kykyä ottaa apua vastaan.
Resilienssi näkyy arjen pienissä asioissa
Resilienssi ei näy suurina saavutuksina. Se näkyy siinä, että:
- nouset sängystä, vaikka väsyttää
- syöt jotain, vaikka ei huvita
- vastaat ystävän viestiin
- menet ulos, vaikka vain hetkeksi, nauttimaan raittiista ilmasta
Resilienssiä on myös todeta, että tänään en jaksa.
Nämä pienet teot ovat merkkejä siitä, että elämä jatkuu. Ne eivät ole mitättömiä, vaan juuri sitä, mistä toipuminen rakentuu.
Miten Kriisisisko voi olla tukenasi tässä vaiheessa?
Rintasyöpähoitojen edetessä moni huomaa olevansa uudenlaisessa tilanteessa. Pahimmat kriisivaiheet ovat ohi, mutta elämä ei ole vielä tasaantunut. Tässä kohtaa tarvittava tuki on usein erilaista kuin alussa.
Kriisisiskona olen vierelläsi, kun etsit uutta tasapainoa ja omaa tapaasi selvitä. Tapaamisissa emme mittaa vahvuutta emmekä vaadi edistymistä. Etsimme yhdessä keinoja, jotka tukevat sinun voimavarojasi ja auttavat arkea kantamaan.
