Lymfaturvotus rintasyöpähoitojen jälkeen

Lymfaturvotus: syyt ja synty

Lymfaturvotus on rintasyöpähoitojen yleinen jälkioire, jossa kudoksiin kertyy nestettä ja raaja turpoaa. Lymfaturvotus on turvotusta, joka johtuu imunesteen kertymisestä kudoksiin silloin, kun imusuoniston normaali kuljetuskyky häiriintyy. Rintasyöpähoitojen yhteydessä tämä voi tapahtua esimerkiksi leikkauksen seurauksena, kun kainalosta poistetaan vartijaimusolmukkeita tai useampia imusolmukkeita.

Myös sädehoito voi vahingoittaa imusuonia, jolloin niiden kyky kuljettaa imunestettä heikkenee. Tällöin neste ei enää virtaa normaalisti vaan kerääntyy ympäröiviin kudoksiin, aiheuttaen turvotusta käsivarressa, rintakehällä, selässä tai leikatun rinnan alueella.

Lymfaturvotus on merkittävä ongelma rintasyöpäpotilaiden jälkihoidossa, sillä se voi heikentää käden toimintakykyä ja vaikeuttaa arjen toimintoja. Kansainvälisten tutkimusten mukaan keskimäärin joka viides rintasyöpäleikkauksen läpikäynyt saa jossain vaiheessa lymfaturvotuksen, mutta riski vaihtelee hoitomuodosta riippuen. Vartijaimusolmukkeen poiston jälkeen riski on pienempi (noin 4–10 %), kun taas laajemman imusolmukkeiden poiston jälkeen riski voi nousta huomattavasti korkeammaksi.

Lymfaturvotuksen yleisyys ja ilmaantuminen

Lymfaturvotuksen esiintyvyys riippuu monista tekijöistä: kuinka monta imusolmuketta on poistettu, onko potilas saanut sädehoitoa, sekä painoindeksistä ja elämäntavoista. Uudemmat tutkimukset vahvistavat, että riski on korkeimmillaan 2–24 kuukauden sisällä leikkauksesta, mutta turvotus voi kehittyä vielä vuosienkin kuluttua hoitojen päättymisestä. Tämä tekee lymfaturvotuksesta elinikäisen riskin, jonka kanssa moni potilas joutuu elämään.

Systemaattiset katsaukset osoittavat, että pelkän vartijaimusolmukkeen poiston jälkeen riski on alhaisempi, mutta jos hoitoihin yhdistetään kainalon tyhjennys eli kainaloevakuaatio ja sädehoito, esiintyvyys voi olla jopa 30–40 %. Näin ollen potilaan seuranta ja oma tietoinen ennaltaehkäisy ovat keskeisiä tekijöitä komplikaatioiden välttämisessä.

Lymfaturvotuksen oireet ja tunnistaminen

Lymfaturvotus voi alkaa hiipien ja aluksi oireet voivat olla lieviä. Ensioireita ovat käden turpoaminen, pistely, puutuminen tai kihelmöinti. Monet kuvaavat käsivarren tuntuvan tavallista painavammalta ja kömpelömmältä. Myöhemmin turvotus voi muuttua näkyvämmäksi ja kudos tuntua kovalta tai paksuuntuneelta.

Lymfaturvotuksella on useita vaiheita:

• Latenssivaihe: imusuoniston toiminta on jo heikentynyt, mutta näkyvää turvotusta ei vielä ole.
• Luokka 1: turvotus näkyy, mutta laskee kohoasennossa.
• Luokka 2: turvotus ei enää palaudu kohoasennossa, ja painettaessa voi jäädä kuoppa.
• Luokka 3: massiivinen turvotus, kudos kovettunut ja raaja selvästi paksumpi.
• Elefantiaasi: hoitamatta jäänyt turvotus voi johtaa pysyviin, puumaisiin kudosmuutoksiin.

Tunnistaminen ajoissa on olennaista, sillä varhaisessa vaiheessa aloitettu hoito estää pysyvien muutosten syntymistä.

Voiko lymfaturvotusta ehkäistä?

Vaikka lymfaturvotusta ei aina voida täysin estää, sen riskiä voidaan pienentää arjen valinnoilla ja hyvällä itsehoidolla. Kyse ei ole yksittäisestä keinosta, vaan kokonaisuudesta, jossa arjen pienillä valinnoilla voi olla suuri merkitys pitkällä aikavälillä. Jokaisella potilaalla on myös yksilöllisiä riskitekijöitä, joten on tärkeää, että jokainen oppii tunnistamaan omat voimavaransa ja kuuntelemaan kehoaan.

Potilaan kannattaa kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin asioihin:

• Ihonhoito ja haavojen ehkäisy: Ihon terveys on ensiarvoisen tärkeää, sillä pienikin naarmu tai hyönteisenpisto voi altistaa bakteeritulehdukselle, joka heikentää imusuonistoa ja lisää turvotusta. Käytä kosteuttavia voiteita, suojaa ihoa auringolta ja käytä puutarhatöissä suojakäsineitä. Ihon kuivuutta ja halkeilua kannattaa ehkäistä jo ennalta, sillä hyvinvoiva iho kestää paremmin.
• Painonhallinta: Ylipaino on tunnettu riskitekijä lymfaturvotukselle. Rasvakudos ei ainoastaan kuormita imusuonia mekaanisesti, vaan se myös lisää elimistön matala-asteista tulehdusta, mikä voi heikentää imunestekiertoa. Jo pienikin painonhallinnan edistys tukee imusuoniston toimintaa ja helpottaa turvotuksen hallintaa.
• Liikunta ja lihaspumpputoiminta: Monipuolinen liikunta on turvallista rintasyöpäleikkauksen jälkeen, eikä tutkimusten mukaan pahenna lymfaturvotusta. Päinvastoin se voi lievittää oireita ja parantaa toimintakykyä. Rytmikkäät ja pumppaavat liikkeet, kuten kävely ja sauvakävely, pyöräily ja vesiliikunta, aktivoivat lihaspumppuja, jotka edistävät imunesteen virtausta.

Vesiliikunta on erityisen tehokasta, koska vesi itsessään tuottaa luonnollista painetta kudoksille, aivan kuten kompressiohiha. Liikunta myös parantaa yleiskuntoa, mielialaa ja auttaa painonhallinnassa.

• Riskiraajan suojaaminen: Leikatun puolen käsivartta kannattaa suojella ylimääräisiltä rasituksilta ja toimenpiteiltä. Vältä verenpaineen mittaamista, verikokeiden ottoa ja rokotuksia kyseisestä raajasta, sillä ne voivat lisätä turvotuksen riskiä. Potilaalla on aina oikeus kieltäytyä tällaisista toimenpiteistä, ja tästä kannattaa kertoa rohkeasti hoitohenkilökunnalle, sillä kaikki eivät välttämättä muista riskiraajan huomioimista.
• Arjen käytännöt: Turvotuksen ehkäisyssä auttaa myös pienet asiat arjessa: vältä pitkäaikaista paikallaanoloa, tue käsivartta tarvittaessa kohoasentoon ja muista tauottaa tekemisiäsi. Lämpö saattaa pahentaa turvotusta, joten esimerkiksi saunominen tai kuumakivihieronta ei välttämättä sovi kaikille.

Lymfaturvotuksen hoitomuodot

Kompressiohoito ja -tuotteet

Kompressio on lymfaturvotuksen ensisijainen ja tutkitusti tehokkain hoitomuoto. Sen avulla luodaan kudoksiin vastapainetta, joka ehkäisee nesteen kertymistä ja tukee imunesteen virtausta. Yleisimmät tuotteet ovat yksilöllisesti valmistetut kompressiohihat ja -hanskat, joita käytetään päivittäin aamusta iltaan.

Kompressiohoidon onnistuminen vaatii potilaalta sitoutumista: hihaa tulee käyttää säännöllisesti, ja sen tulee olla oikean kokoinen ja riittävän napakka, mutta samalla mukava. Koska tuotteet kuluvat ja löystyvät arjessa nopeasti, ne tulee uusia säännöllisesti, useimmiten noin puolen vuoden välein. Joillakin potilailla uusimistarve voi olla tiheämpikin. Useilla hyvinvointialueilla potilas voi saada kompressiotuotteisiin maksusitoumuksen, mutta käytännöt vaihtelevat, joten asia kannattaa aina varmistaa hoitavalta yksiköltä.

Kompressiotuotteita on olemassa eri paineluokissa, joista II on yleisin yläraajan turvotuksen hoidossa. Oikea tuote ja paine valitaan yksilöllisesti fysioterapeutin tai lymfaterapeutin arvion perusteella. Joillekin potilaille sidokset voivat olla tarpeen esimerkiksi akuuteissa tilanteissa, joissa hiha ei vielä riitä.

Manuaalinen lymfaterapia ja sen hyödyt

Manuaalinen lymfaterapia (MLD) on käsin tehtävää hellävaraista hierontaa, jonka tavoitteena on ohjata imunestettä toimiviin imusuoniin ja tukea turvonneen alueen tyhjentymistä. MLD:stä saatu tutkimusnäyttö on osittain ristiriitaista: osa tutkimuksista ei osoita merkittävää vaikutusta turvotuksen määrään, mutta monet potilaat kokevat saavansa siitä helpotusta esimerkiksi kivun ja painon tunteen hallintaan.

MLD:n hyöty voi siis olla erityisesti oireiden lievityksessä ja elämänlaadun parantamisessa, vaikka se ei yksinään poistakaan turvotusta. Siksi sitä käytetään usein yhdessä kompressiohoidon kanssa. Joissakin tilanteissa maksusitoumus voidaan myöntää, mutta useimmiten hoidot jäävät potilaan itse maksettaviksi.

Liikunta ja lymfaturvotus: turvallisuus ja hyödyt

Tutkimukset ovat viime vuosina osoittaneet selvästi, että liikunta on turvallista rintasyöpäleikkauksen jälkeen eikä lisää lymfaturvotuksen riskiä. Päinvastoin sekä aerobinen liikunta että voimaharjoittelu voivat parantaa imunesteen virtausta, vähentää oireita ja vahvistaa lihaspumppua.

Voimaharjoittelu, joka aloitetaan kevyillä painoilla ja lisätään asteittain, on todettu erityisen hyödylliseksi. Se ei ainoastaan tue imunestekiertoa vaan myös auttaa ylläpitämään lihasmassaa ja luuston terveyttä, joihin syöpähoidot voivat vaikuttaa. Vesiliikunta, kuten uinti ja vesijumppa, on erinomainen vaihtoehto, sillä veden paine toimii luonnollisena kompressiona.

Potilaan kannattaa valita liikuntamuoto, josta hän pitää, sillä säännöllisyys on tärkeämpää kuin yksittäisen harjoittelukerran tehokkuus. Myös päivittäiset arjen toimet, kuten kävely ja kevyet kotityöt, edistävät imunesteen kiertoa.

Voidaanko lymfaturvotusta hoitaa leikkauksella?

Kun konservatiiviset hoidot eivät riitä, voidaan harkita kirurgisia vaihtoehtoja. Näitä käytetään yleensä vaikea-asteisessa lymfaturvotuksessa tai tilanteissa, joissa turvotus rajoittaa merkittävästi toimintakykyä.

Rasvaimu (liposuktio)
Pitkälle edenneessä imunesteturvotuksessa kudoksiin kertyy nesteen lisäksi rasvaa ja sidekudosta. Rasva on pysyvää, eikä se poistu kompressiohoidon avulla. Rasvaimussa käsivarren ylimääräinen rasva imetään pois rasvaimulaitteella. Toimenpiteen jälkeen kompressiohoitoa jatketaan pitkään, mahdollisesti loppuelämän ajan. Ilman kompressiohoitoa turvotus palaa erittäin todennäköisesti ennalleen tai jopa pahemmaksi. Rasvaimu on hoitona tehokas, mutta se on pitkä ja raskas leikkaus eikä siksi sovellu huonokuntoisille potilaille. Ylipainoisten potilaiden kohdalla painon pudotus on edelleen ensisijainen hoito.

Lymfovenous anastomoosi (LVA/ILA)
Imusuonen ja laskimon yhdistäminen on erityisen vaativa mikrokirurginen toimenpide. Leikkauksessa ohjataan imunesteen virtaus suoraan ihon pieneen laskimoon. Imuneste saa uuden kulkureitin. Sopii erityisesti alkuvaiheen turvotukseen, ja tutkimusten mukaan voi vähentää oireita ja pienentää infektioriskiä. Tämän toimenpiteen vaikutus turvotukseen on yleensä varsin paikallinen, ja sen vaikutuksesta raajan tulehdusriskiin ei ole vielä varmaa tietoa.

Imusolmukesiirto
toimenpiteessä siirretään imusolmukkeita nivusalueelta kainalon poistettujen imusolmukkeiden tilalle. Imusolmukesiirto voidaan tehdä vatsakielekkeellä tehtävän rinnankorjausleikkauksen yhteydessä. Imusolmukesiirron avulla raajojen ympärysmittaeroa voidaan pienentää ja käsivarren tulehdusriskiä vähentää, mutta sen avulla ei pystytä palauttamaan raajaa rintasyöpäleikkausta edeltävään tilaan.

Kirurgisten hoitojen tulokset vaihtelevat, eikä mikään niistä poista tarvetta seurannalle ja usein myös kompressiohoidolle. Lisäksi ne eivät sovellu kaikille, ja leikkauskelpoisuus arvioidaan aina yksilöllisesti.

Onko täydentävistä hoidoista apua lymfaturvotukseen?

Tutkimusnäyttöä on kertynyt myös täydentävistä hoidoista:

Useita täydentäviä hoitoja on tutkittu osana lymfaturvotuksen hallintaa.

• Kinesioteippaus: Erityisellä teippauksella voidaan ohjata imunestettä ja vähentää painetta kudoksessa. Tutkimukset ovat antaneet vaihtelevia tuloksia, osalla potilaista oireet helpottavat, toisilla ei vaikutusta ole. Kinesioteippaus voi toimia kompression tukena, mutta harvoin yksinään.
• Laserhoito (LLLT): Matalaenerginen laserhoito (low-level laser therapy, LLLT) on fysioterapeuttinen hoitomuoto, jossa kudoksiin kohdistetaan heikkoa lasersäteilyä. Hoito ei aiheuta lämpöä tai kipua, vaan tarkoitus on stimuloida solujen aineenvaihduntaa, parantaa mikroverenkiertoa ja vähentää kudosturvotusta. Useissa tutkimuksissa LLLT on osoittautunut lupaavaksi menetelmäksi rintasyöpähoitojen jälkeisen lymfaturvotuksen hoidossa: osa potilaista on saanut siitä helpotusta turvotukseen, kipuun ja käden liikkuvuuden rajoituksiin.

Kuitenkin tutkimusnäyttö on vielä rajallista ja pitkäaikaisvaikutukset epäselviä, joten LLLT:tä ei toistaiseksi suositella ensilinjan hoitomuodoksi. Se voi toimia täydentävänä vaihtoehtona silloin, kun perinteinen kompressiohoito ja liikunta eivät yksin riitä.

• Akupunktio ja moksibustio: Näistä hoitomuodoista on raportoitu oireiden lievitystä, mutta tutkimusnäyttö ei ole yksiselitteistä. Moksibustio on perinteinen kiinalainen hoitomenetelmä, jossa poltetaan kuivattua mugwort-yrttiä (artemisia vulgaris) ihon läheisyydessä, usein samoissa pisteissä, joita käytetään akupunktiossa. Lämmön ajatellaan stimuloivan verenkiertoa ja tukevan kehon omaa paranemisprosessia.

Laserhoito (LLLT), akupunktio ja moksibustio voivat joidenkin tutkimusten mukaan lievittää rintasyöpähoitojen jälkeisen lymfaturvotuksen oireita, mutta tutkimusnäyttö on vielä rajallista. Ne eivät korvaa lääketieteellisiä menetelmiä, mutta niitä voidaan harkita täydentävinä hoitoina yksilöllisesti, jos potilas kokee niistä hyötyä ja hoitava yksikkö sen hyväksyy.

Milloin lymfaturvotukseen kannattaa hakea apua?

Vaikka lievä turvotus ja epämukavuus voivat kuulua arkeen lymfaturvotuksen kanssa, on tärkeää tunnistaa tilanteet, joissa pelkkä itsehoito ei riitä. Ammattilaisen apuun kannattaa hakeutua erityisesti seuraavissa tilanteissa:

• Turvotus pahenee nopeasti: jos raaja turpoaa äkillisesti tai selvästi muutamassa päivässä, kyse voi olla infektiosta tai muusta komplikaatiosta.
• Toimintakyky heikkenee: jos käden liikeradat rajoittuvat, kipu lisääntyy tai arkiaskareet vaikeutuvat, fysioterapeutin tai lääkärin arvio on tarpeen.
• Infektion merkit: punoitus, kuumotus, särky, nopea turvotuksen lisääntyminen ja yleisoireet, kuten kuume ja huonovointisuus, voivat viitata ruusutulehdukseen (erysipelas). Tämä bakteeritulehdus vaatii aina viipymättä aloitettavaa antibioottihoitoa.
• Toistuvat infektiot: jos ruusutulehdus uusiutuu, se voi edelleen vaurioittaa imusuonia ja pahentaa lymfaturvotusta. Tällöin tarvitaan pitkäjänteistä suunnitelmaa hoitotiimin kanssa.
• Kompressiohoito ei tunnu toimivan: jos oikein käytetty hiha tai side ei pidä turvotusta hallinnassa, on syytä arvioida hoitovaihtoehtoja uudelleen.
• Epäily veritulpasta (syvä laskimotukos, DVT): jos turvotukseen liittyy äkillistä kipua, raajan selkeää kuumotusta tai värimuutoksia, kyseessä voi olla vakava tila, joka vaatii kiireellistä tutkimusta.

Potilaan ei siis tarvitse jäädä yksin miettimään, onko turvotus normaalia. Mieluummin kannattaa hakea apua matalalla kynnyksellä, sillä varhainen reagointi estää ongelmien pahenemisen ja helpottaa hoitoa. Apua on syytä hakea aina, jos turvotus pahenee nopeasti, toimintakyky heikkenee tai jos ilmaantuu tulehduksen merkkejä.

Tärkeimmät asiat lymfaturvotuksesta

Lymfaturvotus on yleinen ja elinikäinen riski rintasyöpähoitojen jälkeen, mutta sen etenemistä voidaan ehkäistä ja hallita.

Kompressiohoito ja liikunta ovat keskeisimmät keinot oireiden lievittämiseen, ja niiden rinnalla voidaan käyttää muita hoitomuotoja yksilöllisen tarpeen mukaan.

Apua kannattaa hakea ajoissa, sillä varhain aloitettu hoito estää pysyvät kudosmuutokset ja parantaa elämänlaatua.