Osa rintasyövistä kuuluu harvinaisempiin histologisiin alatyyppeihin, joilla on omat erityispiirteensä. Monet niistä kasvavat hitaasti ja käyttäytyvät rauhallisemmin, ja ennuste on usein hyvä, kun syöpä todetaan varhaisessa vaiheessa.
Harvinaisempiin rintasyöpätyyppeihin kuuluvat esimerkiksi tubulaarinen karsinooma, joka muodostaa mikroskoopissa putkimaisia rakenteita ja kasvaa hitaasti, sekä medullaarinen karsinooma, joka voi kasvaa nopeasti mutta reagoi yleensä hyvin hoitoon. Mucinoottinen (limainen) karsinooma tuottaa runsaasti limaa ja etenee usein rauhallisesti, ja papillaarinen karsinooma esiintyy useammin iäkkäämmillä naisilla ja muodostaa pieniä sormimaisia ulokkeita.
Rintasyövän varhaisia muotoja kutsutaan in situ -muodoiksi. Näitä ovat esimerkiksi duktaalinen karsinooma in situ (DCIS), joka on syövän esiaste ja paranee lähes aina paikallishoidolla, sekä lobulaarinen karsinooma in situ (LCIS), jota pidetään riskitekijänä, ei varsinaisena syöpänä.
Kaikki rintasyöpätyypit hoidetaan kansallisten suositusten mukaisesti, ja hoito suunnitellaan yksilöllisesti kasvaimen ominaisuuksien perusteella.
