Leikkausarven liikakasvu
- Katja Leino-Loison, TtM & Sh
- 31.1.2023
- 4 min käytetty lukemiseen
Päivitetty: 20.1.
Yleistä leikkaushaavan paranemisesta ja arven liikakasvusta
Leikkaushaavan paranemisessa on erotettavissa neljä osittain päällekkäisesti etenevää vaihetta, jotka ovat nimeltään:
Hemostaasi vaiheessa leikkausalueen verisuonten supistuminen tyrehdyttää verenvuodon, vuotokohtaan muodostuu hyytymä ja sen jälkeen rupi. Hyytymän tehtävänä on muun muassa suojata haava-aluetta mikrobeilta ja varastoida kasvutekijöitä haavan paranemisen myöhempiin vaiheisiin.
Tulehdusvaihe on osa normaalia haavan paranemista ja alkaa muutaman tunnin kuluessa leikkaushaavan synnystä jatkuen noin kolmen päivän ajan. Sen tehtävänä on haava-alueen suojaaminen ja puhdistaminen.
Proliferaatio alkaa noin kolmen vuorokauden kuluessa leikkaushaavan syntymisestä ja voi jatkua jopa viikkojen ajan. Tähän vaiheeseen kuuluvat haava-alueen peittyminen, väliaikaisen sidekudoksen muodostuminen ja hiusverisuonten uudismuodostus. Uusien verisuonten muodostuminen on tärkeää haavan paranemisen etenemiselle.
Kypsymisvaihe alkaa, kun haava on umpeutunut ja se voi jatkua jopa 12 kuukauden ajan leikkaushaavan synnystä.
Kolme jälkimmäistä vaihetta vaikuttavat siihen, paraneeko haava normaalisti vai onko seurauksena liiallinen sidekudoksen tuotanto eli fibroosi.
Taipumusta arven liikakasvuun ei usein tiedetä ennen leikkausta tai haavan syntyä. Lähisuvussa esiintyvästä arpitaipumuksesta kannattaa mainita aina ennakkoon leikkaavassa yksikössä, jotta arven hoito voidaan aloittaa mahdollisimman varhain.
Arven liikakasvua esiintyy muun muassa leikkaus- ja palovamma-arvissa. Se voi olla seurausta myös muusta ihon rikkoutumisesta tai tulehduksesta. Liikakasvua voi ilmaantua kaikenlaisten haavojen paranemisprosessin aikana esimerkiksi aknearpiin tai iholävistyksiin. Arven kasvu on hyvin yksilöllistä ja vaihtelee kehon eri alueilla.
Arven liikakasvua on kahta tyyppiä. Lievempää sanotaan hypertrofiseksi (liikakasvaneeksi) arveksi ja hankalampaa keloidiksi tai arpikeloidiksi. Taipumus on osin perinnöllistä. Haavan tulehdus, kiristys ja ärsytys lisäävät riskiä.
Arpikeloidi syntyy herkimmin rintakehälle, hartioihin ja yläselkään sekä joskus kaulaan tai niskaan, korvalehtiin, harvemmin kasvoille. Periaatteessa arven liikakasvua tai arpikeloidia voi syntyä ihan mille tahansa ihon alueelle.
Arven liikakasvun oireet
Arpi alkaa kihelmöidä tai kutista ja se alkaa hiljalleen kasvaa. Liikakasvun oireita ovat arven kohoaminen ja muodon muuttuminen, punoitus, kutina, kosketusarkuus, joustavuuden väheneminen ja kuroutuminen.
Kova ja joustamaton arpi voi rajoittaa nivelten liikkeitä ja vaikeuttaa esimerkiksi tarttumisotteita, ulottumista tai liikkumista. Hoitamaton arpi on usein myös esteettinen haitta.
Kasvu jatkuu hypertrofisessa arvessa useita kuukausia, mutta arpi ei yleensä arista. Liikakasvua esiintyy ainoastaan alkuperäisen haavan alueella. Arpi rauhoittuu yleensä kuukausien kuluttua itsestään, lopettaa kasvamisen, madaltuu ja alkaa pienentyä.
Keloidin kasvu jatkuu vuosia, ja arpi voi punoittaa, aristaa ja kutista. Arpikasvain on usein muhkurainen, mutta sen pinta on sileä ja kasvu ulottuu tyypillisesti alkuperäistä arpea laajemmalle alueelle. Paikallisten oireiden ja esteettisen haitan lisäksi kookas keloidi voi aiheuttaa myös liikerajoitusta esimerkiksi hartian alueella.
Arven liikakasvun ehkäisy ja itsehoito
Taipumus arven liikakasvuun on yksilöllinen ja perinnöllinen. Sen syntyä ei voida kokonaan ehkäistä. Jos taipumus on tiedossa, voidaan varhaisella hoidolla estää arven liikakasvua.
Arven jälkihoito on tärkeää etenkin ylävartalon alueelle tehtyjen kirurgisten toimenpiteiden jälkeen sekä henkilöillä, joilla on ennestään keloideja. Silikonia sisältävää geeliä tai silikonilevyä voidaan käyttää paikallisesti usean kuukauden, jopa vuoden ajan.
Arven liikakasvun ehkäisemiseksi voi ompeleiden poiston jälkeen jatkaa tavallisen ja edullisen haavateipin käyttöä arven päällä joitakin viikkoja tai jopa kuukausia. Teipin antama ulkoinen tuki ympäröivälle kudokselle saattaa vähentää arven liikakasvun ja keloidin riskiä.
Milloin lääkäriin?
Hypertrofisten arpien osalta paras hoito on usein seuranta, koska ne pienenevät itsestään. Silikonigeelistä tai -levystä voi olla hyötyä.
Oireileva tai haittaava arpikeloidi on syytä näyttää lääkärille. Jos arpi kasvaessaan muuttuu sinipunaiseksi tai on muuten epätyypillisen näköinen, kyseessä saattaa olla arpisarkdoidoosi tai muu kasvainkudos. Niiden diagnosointiin tarvitaan koepala.
Arven liikakasvun hoito
Arpikudoksen kehittymiseen voidaan vaikuttaa ensimmäisten kuukausien aikana. Hoito aloitetaan, jos liikakasvun oireita ilmenee. Jos kyseessä on ihonsiirtoleikkaus tai tiedetty taipumus arven liikakasvuun, hoito aloitetaan heti haavan umpeutumisen jälkeen.
Kosmeettisesti tai toiminnallisesti haittaaviin tai oireileviin keloideihin on käytettävissä useita hoitotapoja. Arpihoidoilla arpea ei saada täysin näkymättömäksi. Hoidoilla voidaan kuitenkin hillitä arven kasvua, vähentää oireita, nopeuttaa arven kypsymistä, saada arvesta joustavampi sekä vähentää mahdollista turvotusta, kipua, kutinaa ja kihelmöintiä.
Painehoito on tehokas hoitomuoto arven liikakasvun ehkäisemisessä ja hoidossa. Painehoito vähentää alueen turvotusta ja nopeuttaa arven paranemista. Arpi vaalenee ja madaltuu, tulee joustavammaksi ja pehmeämmäksi. Menetelminä käytetään erilaisia silikoni- tai geelituotteita, lastoja ja painetekstiilejä. Sairaalassa suunnitellaan kullekin sopiva hoito yksilöllisesti ja annetaan tarvittavat tuotteet tai ohjataan niiden hankinnassa.
Arpialueen rasvaus, hieronta ja venytys ovat myös tärkeitä hoitomuotoja. Voit rasvata arpea aina, kun alue tuntuu ja näyttää kuivalle. Siihen sopivat tavalliset kosteusvoiteet ja -öljyt. Kiristävän ja kovan arven hieromisen voit tehdä sormella kevyesti painaen, pyörittävin liikkein. Venyttele arpea pitkin, rauhallisin vedoin sekä pituus- että poikittaissuunnassa. Tavoitteena on saada arpi ja sen alla oleva kudos liikkumaan, jotta kiristäviä kiinnikkeitä ei syntyisi.
Muista suojata uusi arpi ja ihonsiirre hyvin auringonpaisteelta kahden ensimmäisen vuoden ajan, koska arpi reagoi ultraviolettisäteilylle tavallista herkemmin sekä palamalla että ruskettumalla. Tämä värimuutos voi jäädä pysyväksi.
Hyvin hankalissa, vaikeiden ja kiristävien keloidien hoitona voidaan poikkeustapauksissa harkita arven kirurgista hoitoa. Arpi poistetaan leikkaamalla ja jatkohoitona annetaan leikkausalueelle sädehoitoa tai muuta paikallishoitoa. Leikkaushoitoa ei kuitenkaan suositella, sillä jos arpikeloidi leikataan pois, seuraa lähes aina uusi keloidi samalle alueelle.
Tarkempia ohjeita saat hoitavalta osastoltasi sekä arpihoitoon erikoistuneelta toimintaterapeutilta, joka seuraa tarvittaessa arven kehitystä myös omalla vastaanotollaan leikkauksen jälkeen.
Hoitoaika
Arven paraneminen kestää yleensä kuudesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Hoito voidaan lopettaa arven ollessa matala, joustava ja väriltään vaalea. Mikäli nämä hoidot eivät tehoa ja arvesta on haittaa, plastiikkakirurgi voi arvioida kortisonipistos- tai leikkaushoidon mahdollisuudet.
Artikkelin kirjoittamisessa käytetyt lähteet:
Terveyskylä. Leikkaushaavan hoito. https://www.terveyskyla.fi/leikkaukseen/leikkauksen-j%C3%A4lkeen/toipuminen-leikkauksesta/leikkaushaavan-hoito
Terveyskylä. Arven liikakasvu ja keloidi. https://www.terveyskyla.fi/ihotautitalo/ihokasvaimet/ihokasvaimien-hoito/leikkaushoito/arven-liikakasvu-ja-keloidi
Sairaala Nova. Arven liikakasvua ehkäisevä hoito.Potilasohje. https://www.sairaalanova.fi/fi-FI/Potilaalle_ja_laheiselle/Potilasohjeet_ja_videot/Potilasohjeet/Arven_liikakasvua_ehkaiseva_hoito(61136)#:~:text=Painehoito%20on%20tehokas%20arven%20liikakasvun,tai%20geelituotteita%2C%20lastoja%20ja%20painetekstiilej%C3%A4.
Airola, K. 2022. Keloidi ja muu arven liikakasvu. Lääkärikirja Duodecin.
Kaartinen, I. 2016;132 (16):1439-47. Hypertrofisten arpien ja keloidien hoito. Lääjetieteellinen aikakauskirja Duodecim. https://www.duodecimlehti.fi/duo13262
Heljasvaara, R., Karppinen, S., Kubin, M., Tasanen K & Pihlajaniemi, T. 2018. Haavan paraneminen ja arpeutumisen häiriöt. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 2018;134(17):1707-14. https://www.duodecimlehti.fi/duo14477
Kuvat: depositphotos.com
Comentários